Reviews and writings

Here are some reviews and random writings about what we see important to share. We also have a blog that has more random stuff about anything we feel like writing about. Haven't written there for a long time though. Enter our blog by clicking here. Juska also has this blog called Kahvi, mustana. It has some stories, poems and thoughts about this and that.

MUSIC REVIEWS:

S/T Cassette -review (Maximum Rock & Roll, issue #326, July 2010)
  These young Finns play good hardcore with obvious influences, from the early ´80s through the youth crew. Three songs about skating, one that I think is anti-Nazi (lyrics in Finnish on that and one other), one about scenesters, pretty standard fare. The best song on here is a Confront cover, but they manage to mangle it irreparably by changing the title to “One Life BMX Free” and including the incredibly lame lyric “Parkour kids are fucking gay”. Don´t mess with a classic.

S/T Cassette -review (HangUp -skateboarding magazine, issue #1/10)
  Nuorilla miehillä on usein tarve päästä huutamaan äänekkään musiikin päälle. Nuoret miehet myös jaksavat soittaa varsin kiivaasti. Tämä kasetillinen musiikkia edustaa kuitenkin tyyliä, jonka kehittäjät eivät enää ole kovinkaan nuoria.
  Nämä jyväskyläläiset soittavat old school -jenkkihardcorea, jonka kulta-aika oli joskus 80-luvun alun tietämillä. Biiseissä lauletaan skeittaamisesta ja niistä nuoren miehen vitutuksen aiheista: tyhmistä huorista, siitä kuinka juntit on vitun homoja, parkour-lapset on vitun homoja, miten skenejeesukset on paskaa, miten jonkun muun crew on paskaa, miten koulu vois painua vittuun, työt vois painua vittuun ja miten munapäät vois painua vittuun.
  Juopottelusta tällä kasetilla lauletaan kuitenkin huomattavan vähän. Ja on tässä jopa yksi biisi, jossa sanat fuck ja vittu eivät esiinny kertaakaan (se kappale kertoo natsipojasta, jonka toivotaan tukehtuvan munaansa).
  Eli universaalien asioiden äärellä ollaan ja ilmaisu on genrelle hyvinkin uskollista. Tuotanto on aivan hyvä, eli ei liian suttuista, muttei liian kliiniäkään.
  Biiseistä parhaiten jäi mieleen Mr. Scenester ja tuosta aiemmasta listauksesta osaatte varmaan arvata mistä biisi kertoo. Bändin soitto on parhaimmillaan silloin kun kaahataan kovaa. Hitaimmat hetket vielä hieman tahmaavat.
  Laulu on pirun kiivasta ja vihaista, olematta silti liian hätäistä. Bändin nimi on myös osoitus siitä, että kaikki eivät tunne sitä heikkoa tulevaisuuteen sijoittuvaa Arska-leffaa. Osaltaan tähän voi vaikuttaa se, että bändin kaikki jäsenet ovat syntyneet vasta leffan ilmestymisen jälkeen.
  Ja oikeastihan nimi on poimittu Negative Approachin sanoituksista.


- Samuli Peurala

S/T Cassette review by Jouni Parkku/Piparnakkeli/lammaszine (in Finnish)